Hyppää sisältöön

Kartoitusalueet: Selkämeri

Selkämeri käsittää Pohjanlahdella Ahvenanmaan/Saaristomeren ja Merenkurkun välisen merialueen. Saaristomeren rajalla alue on saaristoista ja kallioista, pohjoisempana esiintyy myös hiekkasärkkiä ja matalia sedimenttipohjia, ja myös ihmisen voimakkaan vaikutuksen alaisia alueita, kuten Kokemäenjoen suisto. Suuri osa Selkämerta on hyvin altis avomereltä puhaltaville tuulille.

 

Selkämeren tyrskyjä.
Kuva Metsähallitus 2006.

 

Vedenlaatu on Selkämerellä jonkun verran parempi kuin Saaristomerellä ja Suomenlahdella ja olosuhteet luontoarvojen säilymiselle ovat monin paikoin hyvät. Selkämeren eliöstö on samankaltainen kuin Saaristomerellä. Rakkolevää (Fucus spp.) tavataan koko Selkämeren alueella ja meriajokaskin esiintyy Selkämeren eteläosissa. Pohjaeläimistä mm. sinisimpukan, leväkatkaravun ja hietakatkaravun ja kaloista esim. mustatokon, teistin ja piikkisimpun levinneisyysraja kulkee Selkämerellä.

Alueelta on useita pienehköjä rannikonmyötäisiä saaristoalueita, jotka kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Näitä ovat mm. Uudenkaupungin, Ouran, Rauman, Luvian, Gummandooran, Pooskerin, Uusikaarlepyyn, Seksmiilarin, Närpiön ja Kristiinankaupungin saaristo. Vuonna 2001 Uudenkaupungin länsipuoliselle merialueelle perustettiin Sandbäckin - Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue. Vuonna 2011 Selkämerelle perustettiin pohjois-eteläsuunnassa n. 130 km pituinen Selkämeren kansallispuisto. Kansallispuistosta 98 % on veden pinnan alla. Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään kuitenkin edelleen vähän.

Lisätietoja Selkämerestä

 

Kaikki kartoitusalueet

  1. Perämeri
  2. Merenkurkku
  3. Selkämeri
  4. Saaristomeri
  5. Läntinen Suomenlahti
  6. Itäinen Suomenlahti

 

 

Julkaistu 30.10.2020 klo 9.21, päivitetty 30.10.2020 klo 9.22