Hyppää sisältöön

Vesivarat ja havainnot

Vesistökunnostusverkosto julkaisee ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä kuukausilukuja.
Vesivaroihin ja havaintoihin liittyvät kuukauden luvut löydät tältä sivulta.

Aihe-ehdotuksia kuukauden luvuksi voit lähettää sivun alareunassa olevan "palaute sivun vastuuhenkilölle" -linkin kautta.

Useissa Suomen järvissä tapahtuu täyskierto 2 kertaa vuodessa

 

Suuri osa Suomen järvistä on dimiktisiä, eli niissä on kaksi täyskiertoa: kevättäyskierto ja syystäyskierto. Täysikiertoaikaan heikkokin tuuli pääsee sekoittamaan järven vesimassan pohjaa myöten, jolloin järvi on kerrostumaton ja vesipatsaan lämpötila päällys- ja alusvedessä on sama.

Talvella ja kesällä järvissä vallitsee lämpötilasta aiheutuva terminen kerrosteisuus veden fysikaalisista ominaisuuksista johtuen. Vesi on raskainta 4 °C:n lämpötilassa. Kesällä lämmin vesi on päällä ja kylmempi pohjalla. Talvella kerrosteisuus on puolestaan käänteinen - kylmempi vesi on pinnalla ja lämpimämpi pohjalla.

Järvien kevätkierto tapahtuu jäiden sulamisen jälkeen, jolloin pintavesi alkaa lämmetä. Kun päällysveden lämpötila saavuttaa alusveden lämpötilan, tuulet voivat sekoittaa koko vesimassan. Auringon lämmittäessä päällysvettä lämpenevä vesimassa pyrkii asettumaan kerrokseksi kylmemmän alusveden päälle. Kesäkerrostuneisuuden vallitessa vesi on syvissä järvissä jakaantunut kolmeen eri kerrokseen. Päällimmäisenä on suhteellisen tasalämpöinen, lämmin päällysvesikerros. Tämän alla on harppauskerros, eli vesikerros, jossa lämpötila lasee jyrkästi syvyyden lisääntyessä. Alimmaisena on suhteellisen tasalämpöinen, viileä alusvesikerros.

Kesäkerrosteisuus murtuu syksyllä päällysveden alkaessa kylmetä. Vähitellen ero päällys- ja alusveden lämpötiloissa alkaa tasaantua. Kun päällysveden ja alusveden lämpötilaero on enää pieni, tuulet pääsevät sekoittamaan koko vesimassan ja alkaa syystäyskierto. Syyskierron alkaminen ajoittuu usein elokuun lopulta syyskuun lopulle. Suurissa järvissä kesäkerrosteisuus voi murtua myöhemminkin.

Saimaan yhteenlaskettu vesipinta-ala on 4 380 km2

 

Vuoksen vesistön keskusjärvi Saimaa on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi. Saimaa on jakautunut kymmeniksi sokkeloisiksi kapeikkojen ja saarten altaiksi, joiden yhteenlaskettu vesipinta-ala on 4 380 km2. Saimaa on siis Kuopiotakin suurempi!

Saimaa kuroutui omaksi vesialueekseen noin 8 000 vuotta sitten, jolloin myös saimaannorppa jäi järvelle eristyksiin. Suojelutoimien ansiosta saimaannorppakannan koko on vahvistunut hitaasti yli 400 yksilöön.

Saimaa on suurten ja syvien selkävesien alue ja sijaitsee Toisen Salpausselän molemmin puolin. Saimaan alue on merkittävä sisävesisaaristokokonaisuus − saaria on laskettu olevan yhteensä 13 710 kpl. Suuria selkiä rajaavat metsäiset harju- ja kalliosaaret, sekä kivikkoiset ja kallioiset luodot. Eteläisellä Saimaalla loivapiirteisiä maisemia värittävät matalat, mannerjään tasaiseksi hiomat luodot.

Tiesitkö, että kotimaan matkailua varten Saimaa tarjoaa lukuisia kokemisen arvoisia kesäaktiviteetteja pyöräily- ja melontareiteistä saaristo- ja kanavaristeilyihin?

Lisätietoa Saimaasta Järvi-meriwikin sivustolla:

Saimaa
Suur-Saimaa

Lauhan 2018-2019 talven vuoksi järvien jäänpaksuus oli jopa 16 senttimetriä alle pitkän ajan keskiarvon

Kaikilla valtakunnallisilla SYKEn järven jäänpaksuuden mittausasemilla ei pystytty edes mittaamaan jäänpaksuutta jäiden ollessa liian heikkoja (tilanne 10.12.2018). Niillä järvillä, joilla paksuus voitiin mitata, erotus keskiarvoon oli jopa 16 senttimetriä. Esimerkiksi Kilpisjärvellä jäänpaksuus on joulukuussa 2018 vasta 18 cm.

SYKEn valtakunnallisten mittausten lisäksi voi seurata kansalaishavaintoja ja lisätä omia Järviwikissä.

SYKEn vesistömallin laskemasta jäänpaksuuskartasta voi seurata järvien jäätilannetta valtakunnallisesti sekä klikata kartasta paikkakuntakohtaisen ennusteen. Samasta paikasta voi seurata myös esim. pintaveden korkeutta ja virtaamaa.

Merialueiden jäätilannetta voi seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

    Sinilevätilanne käytiin vuonna 2018 tarkastamassa 300 havaintopaikalla sisävesillä ja merialueilla viikoittain kesä-syyskuussa

    Havaintopaikat muodostavat valtakunnallisen leväseurantaverkoston, jonka toteuttavat yhteistyössä SYKE, ELY-keskukset ja kunnat. Joka viikko kiinteiden havaintopaikkojen perusteella lasketaan leväbarometri, joka kuvaa sinilevätilannetta suhteessa aiempiin vuosiin. Alueelliset leväbarometrit löytyvät ELY-keskusten levätilanne-sivuilta. Edellisten vuosien leväbarometrejä voi tarkastella Järviwikin Leväarkistossa.

    Pahin leväkesä leväseurannan aikana vuodesta 1998 lähtien on ollut tähän mennessä vuosi 2002. Leväbarometri kohosi korkealle yli keskiarvon lähes joka viikko niin sisävesillä kuin merialueillakin. Leväbarometrin toistaiseksi suurin arvo 0,93 on merialueen lukema viikolta 29 heinäkuussa 2002. Kuluvana kesänä barometrin korkein arvo on ollut lähes 0,4 viikolla 30.

    Kesä 2002 muistutti monelta osin ennätyskesää 1997, jolloin myrkyllisiä levälauttoja ajautui runsaasti rannoille, useat ihmiset saivat myrkytysoireita ja koiria kuoli. Kesän 1997 kokemukset olivatkin viimeinen sysäys, joka sai ympäristöviranomaiset käynnistämään systemaattisen viikoittaisen leväseurannan heti seuraavana kesänä 1998.

    Ajankohtaista levätilannetta voi seurata Järviwikistä. Sieltä löytyvät myös levä-arkistot. Valtakunnalliset kuukausittaiset levätilannekatsaukset löytyvät SYKEn sivulta.

    Pintaveden lämpötila poikkesi jopa 5 astetta ajankohdan keskiarvosta ylöspäin lämpimän alkukesän 2018 johdosta

    Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa pintavesien lämpötiloja. Suurin poikkeama 1.6.2018 löytyi Saimaan Lauritsalasta, jossa pintaveden lämpötila oli 17.8 astetta.

    Pintaveden lämpötila mitataan perinteisesti vedenkorkeusasteikkopaikkojen rannan läheisyydestä 20 cm pinnasta alaspäin aamuisin klo 8 aikaan. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Pääosa asemista toimii automaattisesti.

    Järvien pintaveden lämpötilaennusteita voit katsoa tarkemmin täältä. Kansalaishavaintoja löytyy valtakunnallisten SYKEn havaintojen lisäksi Järviwikistä.

    261 järvellä, joella tai merialueella havaittiin sinilevää vuonna 2016

    Vesistökunnostusverkoston marraskuun luku

    Järvi- ja meriwikistä löytyy yhteenveto vuoden 2016 levähavainnoista. Yhteenvedossa ovat mukana sekä valtakunnallisesta leväseurannan että kansalaisten lähettämät havainnot.

    Järviwiki on Suomen järvien oma wiki eli verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan käyttäjien yhteistyöllä. Järviwikistä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvestämme sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Järviwikin sisällön tuottamiseen ja muokkaamiseen kuka tahansa voi osallistua.Tavallisia tekstisisältöjä muokataan samaan tapaan kuin esimerkiksi Wikipediassa.

    Omia havaintoja vaikkapa jääpeitteesä tai levätilanteesta voit käydä lisäämässä helposti myös älypuhelimella käyttämällä havaintolähettiä

    50 euron arvoinen uintikokemus

    Tyttö uimassa
    Kuva: Suvi Martinmäki

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon.

    Me suomalaiset virkistymme vedestä ympäri vuoden. Luonnonvesissä uidaan, kalastetaan, veneillään, vesistöjen rannoilla asutaan, retkeillään ja mökkeillään. Uinti on kävelyn jälkeen toiseksi suosituin ulkoiluharrastus, eikä se maksa mitään. Veden kunto vaikuttaa suuresti siihen, millainen hyöty virkistäytymisestä koetaan. Vaikka suuri osa suomalaisista kokee uimapaikkojen kunnon tällä hetkellä suhteellisen hyväksi, on vesistöjen rehevöityminen ja leväkasvustot monessa vesistössä todellinen ja huolestuttava ilmiö.

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon. Mikäli vedenlaatu olisi hyvä kaikissa vesistöissä, voisi uinnin vuotuinen virkistysarvo nousta nykyisestä 1,2 miljoonasta eurosta noin neljään miljoonaan euroon (Lankia 2013). Koska uinti on vain yksi virkistäytymismuoto, on ilmeistä, että vesistöjen hyvän kunnon säilyttämisessä ja kunnon parantamisessa on suuri hyvinvointipotentiaali.

    Vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Vesi itsessään on mittaamattoman arvokas. Pidetään siitä huolta!

    Lisätietoa:

    Suomen vesivarojen arvoa on selvitetty ja siitä on julkaistu vastikään kattava raportti:
    Vesivarojen arvo suomessa. Sari Väisänen ja Lauri Ahopelto (toim.). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016.

    Tuija Lankian kirjoittama artikkeli Vesitalous lehteen (4/2013): Hyvinvointia kirkkaista uimavesistä, käsittelee veden laadun muutosten vaikutuksia virkistyskäyttöön.

    Julkaistu 9.9.2020 klo 13.49, päivitetty 9.9.2020 klo 14.06