Vesivarat ja havainnot

Vesistökunnostusverkosto julkaisee ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä kuukausilukuja.
Vesivaroihin ja havaintoihin liittyvät kuukauden luvut löydät tältä sivulta.

Aihe-ehdotuksia kuukauden luvuksi voit lähettää sivun alareunassa olevan "palaute sivun vastuuhenkilölle" -linkin kautta.

Suomessa on 46 suureksi luokiteltua järveä

Suomessa on 46 suureksi luokiteltua järveä.
 

Suuriksi järviksi luokitellaan yli sadan neliökilometrin kokoiset järvet. Niitä on Suomen ympäristökeskuksen tilaston mukaan 46 kpl. Kolme suurinta järveä ovat Saimaa, Päijänne ja Inari, jotka ovat ainoat Suomen yli tuhannen neliökilometrin kokoiset järvet. Suurten järvien joukossa on yksi rakennettu järvi, Lokan tekojärvi, joka rakennettiin 1960-luvulla vesivoimateollisuuden käyttöön. Se on Euroopan Unionin pinta-alaltaan suurin tekojärvi, ollen säännöstelyn ylärajalla kooltaan yli 400 km2.

 

Lähteet ja lisätiedot:

www.ymparisto.fi - Suomen järvet yli 40 neliökilometriä (archive.org)

Lokan tekojärvi (65.931.2.001) – Järvi-meriwiki (jarviwiki.fi)

 

Tarvitaan 5 cm teräsjäätä kantamaan turvallisesti 80-kiloinen henkilö

Tarvitaan 5 cm teräsjäätä kantamaan turvallisesti 80-kiloinen henkilö.
 

 

 

Tärkein asia turvalliseen jäillä liikkumiseen on tuntea jään kantokyky. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että tarvitaan 5 cm teräsjäätä, jotta se kannattelee 80-kiloisen jalankulkijan. Koska jään laatu ja paksuus voivat vaihdella paljon lyhyelläkin etäisyydellä, on hyvä käyttää varmuuskerrointa niin, että laskennallinen kantavuus on suurempi kuin todellinen kantavuus. Lisäksi tulee huomioida, että kuorman vaikutusalue on noin sata kertaa jään paksuus senttimetreinä. Eli jos jään paksuus on 5 cm, on kuorman vaikutusalue 5 metriä. Näin ollen kahden jäällä liikkuvan 80-kiloisen henkilön tulisi pitää 10 metrin väli, jotta kuormitusalueet eivät mene päällekkäin.

Kantokyvyn arviointi perustuu likimääräiseen laskukaavaan, jossa teräsjään paksuus kerrotaan ensin itsellään ja sitten viidellä. Jos esimerkiksi teräsjään paksuus on 5 cm, niin laskukaava on 5 x 5 x 5 = 125, eli jään kantokyky on 125 kg. Jos teräsjää on 10 cm paksu, niin silloin laskennallinen kantavuus on 500 kg (10 x 10 x 5=500). Tärkeää kantokyvyn arvioinnissa on, että jää on todella teräsjäätä eikä kohvajäätä, sillä kohvajään kantokyky on merkittävästi heikompi. Teräsjää on kuin kirkasta lasia, kun taas kohvajää on vaaleaa ja himmeää.

Aivan oma lukunsa on moottoriajoneuvolla jäällä liikkuminen, jossa ajonopeus voi merkittävästi vähentää jään kantavuutta yhdistettynä veden syvyyteen. Moottorikelkalla tai autolla turvallisesti liikkuminen vaatiikin tietoa ns. kriittisistä nopeuksista.

Lähteet ja lisätiedot:

Leppäranta, Arvola & Huttula: Suomalainen järvikirja. 2021. Minerva.

Kestääkö jää? | Vesi.fi

Ajoneuvolla jäälle? - Ilmatieteen laitos

 

Kiiminki-Jäälin vesiensuojeluyhdistys on 10-vuotta!

Kiiminki-Jäälin vesiensuojeluyhdistys 10 vuotta
 

Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys juhlii ensimmäistä kymmentä vuottaan Suomen luonnon päivänä 28.8.2021. Yhdistys on esimerkkinä hyvin toimivasta paikallisten asukkaiden muodostamasta yhteisöstä, jota 10-vuotisjuhlajulkaisun leikkisän, mutta ansaitun, otsikon perusteella voidaan pitää vesienhoidon kansallisena ikonina.

Kymmenen vuoden aikana yhdistys on rakentanut 10 vesienhoitorakennetta Jäälinjärven yläpuoliselle valuma-alueelle. Pääosin nämä ovat kosteikoita, pintavalutusalueita, lietteenpoistojärjestelmiä ja putkipatoja.

Yhdistys jatkanut hoitokalastusta koko toimintansa ajan. Jäälinjärvessä havaittiin merestä vaeltava kutusärkikanta, joka tehokkaan nousupyynnin ansiosta on taantunut. Jäälinjärven kalakannan rakenne on nyt kunnossa. Ahvenet ovat kasvaneet ruokakalakokoon ja myös haukikanta on vahva.

Yhdistys on jatkanut Jäälinjärveen tulevan ja sieltä lähtevän veden laadun tarkkailua 10 vuotta. Keskeisten yksittäisten vesienhoitorakenteiden vaikuttavuutta on seurattu vesianalyyseillä siitä lähtien kun rakenteita on valmistunut. Kosteikot vähentävät typen liukoisia fraktioita erittäin tehokkaasti, jopa kaksi kolmasosaa. Myös fosfaattifosfori vähenee kosteikoissa noin neljäsosalla.

Yhdistys on toteuttanut itse tai osallistunut 10:een eri tutkimukseen alkaen veden laadun ja kalaston seurannasta päätyen mm. bioremediaation ja biopolymeerikokeilun kautta valuma-alueen padotustutkimukseen, suosimulaattorimallinnukseen ja ihmisten maksuhalukkuuteen.

Jäälinjärvelle vuonna 2012 luotu vesivisio on toteutunut hyvin. Uintihaitat ovat poistuneet ja ruokakaloja saa. Sinilevähaittaa ei ole ollut vuoden 2015 jälkeen, ja limalevä on lähestulkoon hävinnyt. Jäljellä on valumavesien massiivinen rautakulkeutuma, jota ei ole saatu riittävästi hallintaan. Ongelmaa koskeva tutkimus on aloitettu yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa.

Vesistökunnostuksen ohella yhdistys on Jäälin ja Kiiminkijoen Koitelin välisen vaellus- ja hiihtoreitin keskeinen toteuttaja. Reitin pituus on kahdeksan kilometriä. Se on suunnattu kolmen vesienhoitokosteikon kautta, joissa on tarjolla informaatiota mm. vesienhoidosta.

Yhdistys on saanut rahoitusta eri lähteistä hyvin, jopa suurina lahjoituksia yksittäisiltä ranta-asukkailta. Kaikki hankkeet on toteutettu omatoimisesti. Vaellusreitti mukaan lukien talkootunteja on kertynyt 15 000. Jäälin hankkeiden resurssipanostus talkoot mukaan lukien on 600 000 euroa.

Lähde: 

”Vesienhoidon kansallinen ikoni” Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys 10 vuotta. Yhdistyksen juhlakirja 2021

Lisätietoja: www.kiiminginjaalinvedet.net

 

Valtakunnallisen sinileväseurannan havaintopaikkojen lukumäärä 458

Havaintopaikkojen lukumäärä valtakunnallisessa sinileväseurannassa on 458.
 

Valtakunnallinen sinileväseuranta on Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten ja kuntien yhdessä toteuttama seuranta, jolla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Siihen kuuluu vuoden 2021 kesänä kaikkiaan 458 havaintopaikkaa sisävesillä ja merialueilla, joilla käydään kerran viikossa kesä-syyskuussa.

Havaintopaikat on valittu siten, että ne edustavat rehevyydeltään, kooltaan ja vedenlaadultaan eri tyyppisiä vesistöjä. Sinilevän määrä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, otetaan näyte lajinmääritystä varten.

Sisävesillä havainnoitsijoina toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset, mutta mukana on myös yksityisiä havainnoitsijoita.

Itämeren sinilevätilanteen kehitystä seuraavat ympäristöviranomaiset ja Suomen ympäristökeskus yhdistäen tietoa tutkimusaluksilta, satelliittikuvista ja Itämerta risteileviltä aluksilta. Sinilevätilannetta seurataan myös perinteisillä havaintoasemilla sekä Rajavartiolaitoksen lentäjien ja koulutettujen havainnoitsijoiden toimesta.

Lähde:

Valtakunnallinen sinileväseuranta – Järvi-meriwiki (jarviwiki.fi)

 

Pintaveden lämpötila Saimaan Lauritsalassa 26,2 astetta

Veden lämpötila Saimaalla oli 26,2 astetta heinäkuun puolessa välissä 2021.
 

Heinäkuun puolessa välissä Saimaan Lauritsalassa mitattiin koko yli satavuotisen mittaushistorian korkein pintaveden lämpötila, 26,2 astetta. Pienemmillä järvillä mitattiin hellelukemia pari viikkoa aikaisemmin. On myös havaittu, että järvivesi on lämmintä poikkeuksellisen syvälle. Esimerkiksi Pielisellä vesi oli hellelukemissa lähes neljän metrin syvyyteen saakka. Kohonneilla veden lämpötiloilla on monenlaisia kemiallisia, fysikaalisia sekä ekologisia vaikutuksia vesistöissä. 

 

Pintaveden lämpötilaa mitataan vain avovesikaudella ja pääosa mittausasemista on automaattisia. Mittaukset tehdään perinteisesti rannan läheisyydestä aina aamuisin klo 8. Lämpötila mitataan 20 senttimetriä vedenpinnasta alaspäin. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat suuntaa antavia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Suomessa pintaveden lämpötilan mittaussarjat alkavat 1910-luvulta.

Lisätietoja veden lämpötilasta:

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesitilanne_ja_ennusteet/Veden_lampotila

 

Suomen purojen pituudeksi on arvioitu 100 000 kilometriä

Suomen purojen pituus on arviolta 100 000 km
 
 

Purot kuuluvat nk. pienvesiin ja arvioiden mukaan puroja ja noroja on Suomessa yhteensä noin 100 000 kilometriä. Vesilain mukaan puro määritellään jokea pienemmäksi virtavesistöksi, jonka valuma-alue on alle 100 neliökilometriä. Mikäli uomassa on jatkuva veden virtaus ja/tai siinä kulkee merkittävissä määrin kalaa, se on luokiteltava puroksi valuma-alueen koosta riippumatta. Noro on puroa pienempi, valuma-alueeltaan alle 10 neliökilometrin vesiuoma.

Puroissa yhteys rantavyöhykkeeseen on erityisen tärkeää. Puusto ja muu kasvillisuus varjostavat vesiuomaa ja lisäksi niistä kulkeutuu puroon ravinteita ja orgaanista ainesta. Erityisesti pienissä latvavesissä, joissa valoa on usein vähän, uomaan päätyvä orgaaninen aines toimii ravintoverkon perustana. Rantakasvillisuus sitoo maaperää ja vähentää puroon päätyvää kiintoainekuormitusta. Puuaineksella on puroissa tärkeä merkitys: se toimii mm. vesisammalien kasvualustana ja monien hyönteisten elinympäristönä.

Puroille tyypillistä lajistoa ovat kalat, nahkiaiset, vesihyönteiset, ravut, simpukat, vesikasvit, vesisammalet ja rantakasvillisuus. Kaloista pohjakalat kertovat suhteellisen vakaista olosuhteista, kuten ympärivuotisesta virtaamasta. Vaelluskaloista taimen ja harjus ovat hyviä puron luonnontilaisuuden indikaattoreita, mutta tulevat toimeen myös luonnontilaltaan heikentyneissä puroissa, kunhan veden riittävä happipitoisuus ja lisääntymisalueet ovat säilyneet.

Puroja on muokattu voimakkaasti maa- ja metsätalouden tarpeisiin, joiden tavoitteena on aiemmin ollut mahdollisimman tehokas kuivatus. Purojen suoritukset ovat hävittäneet uomista syvyysvaihtelua ja mutkittelua. Perkaukset ovat usein muuttaneet tai hävittäneet rantakasvillisuutta ja puustoa, jolloin uoman eroosio, pohjan liettyminen sekä rehevöityminen on lisääntynyt. Purojen tilaa ovat heikentäneet myös valuma-alueen maankäyttö, kuten ojitukset, pellon raivaus, metsähakkuut, vaellusesteet ja muu rakentaminen. Täysin luonnontilaisia kokonaisia puroja löytyy enää vain Pohjois-Suomesta. Eteläisessä Suomessa täysin luonnontilaisia puroja ei enää ole olemassa. Vuoden 2018 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa Suomen pienvesien tila arvioitiin heikoksi. Hälyttävämmässä tilassa ovat ravinnekuormituksesta kärsivät savimaiden pikkujoet ja -purot, jotka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi.

Lähteet:

Pienvesiopas – Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/306503/SYKEra_36_2019_Pienvesiopas.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018.

 

Suomessa pohjaveden tuotto vuorokaudessa on 5,4 miljoonaa kuutiota

Pohjaveden tuotto vuorokaudessa on 5,4 miljoonaa kuutiota.  

Suomen pohjavesivarat ovat erittäin suuret. Pohjavesialueita on yli 5000, joilla muodostuu 5,4 miljoonaa kuutiota pohjavettä vuorokaudessa. Suomessa vain 10 % pohjavedestä on ihmisten käytössä ja sitä käytetään vain 0,7 miljoonaa kuutiota vuorokaudessa. Suurin osa julkisten vesilaitosten jakamasta vedestä on pohjavettä ja loput pintavettä.

Pohjavedellä tarkoitetaan sateen ja lumen sulamisvettä, joka on suotautunut ja varastoitunut maa- ja kallioperään. Pohjavesimuodostumaksi eli akviferiksi kutsutaan pohjaveden kyllästämää maa- tai kallioperän vyöhykettä, josta vettä voidaan pumpata ihmisten käyttöön.

Pohjavesi on uusiutuva luonnonvara. Sitä muodostuu karkearakeisten ja huokoisten maalajien alueilla, joilla vesi pääsee imeytymään hyvin maaperään. Pohjavettä ei siis muodostu savikoilla, koska vesi ei pääse imeytymään tiiviiseen maahan. Sitä vastoin kallioalueilla pohjavettä kyllä muodostuu, sillä kallion rakoihin pääsee suotautumaan vettä.

Lähde:

https://www.geologia.fi/2019/12/11/pohjavesi/

Useissa Suomen järvissä tapahtuu täyskierto 2 kertaa vuodessa

 

Suuri osa Suomen järvistä on dimiktisiä, eli niissä on kaksi täyskiertoa: kevättäyskierto ja syystäyskierto. Täysikiertoaikaan heikkokin tuuli pääsee sekoittamaan järven vesimassan pohjaa myöten, jolloin järvi on kerrostumaton ja vesipatsaan lämpötila päällys- ja alusvedessä on sama.

Talvella ja kesällä järvissä vallitsee lämpötilasta aiheutuva terminen kerrosteisuus veden fysikaalisista ominaisuuksista johtuen. Vesi on raskainta 4 °C:n lämpötilassa. Kesällä lämmin vesi on päällä ja kylmempi pohjalla. Talvella kerrosteisuus on puolestaan käänteinen - kylmempi vesi on pinnalla ja lämpimämpi pohjalla.

Järvien kevätkierto tapahtuu jäiden sulamisen jälkeen, jolloin pintavesi alkaa lämmetä. Kun päällysveden lämpötila saavuttaa alusveden lämpötilan, tuulet voivat sekoittaa koko vesimassan. Auringon lämmittäessä päällysvettä lämpenevä vesimassa pyrkii asettumaan kerrokseksi kylmemmän alusveden päälle. Kesäkerrostuneisuuden vallitessa vesi on syvissä järvissä jakaantunut kolmeen eri kerrokseen. Päällimmäisenä on suhteellisen tasalämpöinen, lämmin päällysvesikerros. Tämän alla on harppauskerros, eli vesikerros, jossa lämpötila lasee jyrkästi syvyyden lisääntyessä. Alimmaisena on suhteellisen tasalämpöinen, viileä alusvesikerros.

Kesäkerrosteisuus murtuu syksyllä päällysveden alkaessa kylmetä. Vähitellen ero päällys- ja alusveden lämpötiloissa alkaa tasaantua. Kun päällysveden ja alusveden lämpötilaero on enää pieni, tuulet pääsevät sekoittamaan koko vesimassan ja alkaa syystäyskierto. Syyskierron alkaminen ajoittuu usein elokuun lopulta syyskuun lopulle. Suurissa järvissä kesäkerrosteisuus voi murtua myöhemminkin.

Saimaan yhteenlaskettu vesipinta-ala on 4 380 km2

 

Vuoksen vesistön keskusjärvi Saimaa on Suomen suurin ja Euroopan neljänneksi suurin järvi. Saimaa on jakautunut kymmeniksi sokkeloisiksi kapeikkojen ja saarten altaiksi, joiden yhteenlaskettu vesipinta-ala on 4 380 km2. Saimaa on siis Kuopiotakin suurempi!

Saimaa kuroutui omaksi vesialueekseen noin 8 000 vuotta sitten, jolloin myös saimaannorppa jäi järvelle eristyksiin. Suojelutoimien ansiosta saimaannorppakannan koko on vahvistunut hitaasti yli 400 yksilöön.

Saimaa on suurten ja syvien selkävesien alue ja sijaitsee Toisen Salpausselän molemmin puolin. Saimaan alue on merkittävä sisävesisaaristokokonaisuus − saaria on laskettu olevan yhteensä 13 710 kpl. Suuria selkiä rajaavat metsäiset harju- ja kalliosaaret, sekä kivikkoiset ja kallioiset luodot. Eteläisellä Saimaalla loivapiirteisiä maisemia värittävät matalat, mannerjään tasaiseksi hiomat luodot.

Tiesitkö, että kotimaan matkailua varten Saimaa tarjoaa lukuisia kokemisen arvoisia kesäaktiviteetteja pyöräily- ja melontareiteistä saaristo- ja kanavaristeilyihin?

Lisätietoa Saimaasta Järvi-meriwikin sivustolla:

Saimaa
Suur-Saimaa

Lauhan 2018-2019 talven vuoksi järvien jäänpaksuus oli jopa 16 senttimetriä alle pitkän ajan keskiarvon

kuukauden luku jäänpaksuus
 

SYKEn valtakunnallisten mittausten lisäksi voi seurata kansalaishavaintoja ja lisätä omia Järviwikissä.Kaikilla valtakunnallisilla SYKEn järven jäänpaksuuden mittausasemilla ei pystytty edes mittaamaan jäänpaksuutta jäiden ollessa liian heikkoja (tilanne 10.12.2018). Niillä järvillä, joilla paksuus voitiin mitata, erotus keskiarvoon oli jopa 16 senttimetriä. Esimerkiksi Kilpisjärvellä jäänpaksuus on joulukuussa 2018 vasta 18 cm.

SYKEn vesistömallin laskemasta jäänpaksuuskartasta voi seurata järvien jäätilannetta valtakunnallisesti sekä klikata kartasta paikkakuntakohtaisen ennusteen. Samasta paikasta voi seurata myös esim. pintaveden korkeutta ja virtaamaa.

Merialueiden jäätilannetta voi seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

    Sinilevätilanne käytiin vuonna 2018 tarkastamassa 300 havaintopaikalla sisävesillä ja merialueilla viikoittain kesä-syyskuussa

    Sinilevätilanteen tarkastus
     

    Pahin leväkesä leväseurannan aikana vuodesta 1998 lähtien on ollut tähän mennessä vuosi 2002. Leväbarometri kohosi korkealle yli keskiarvon lähes joka viikko niin sisävesillä kuin merialueillakin. Leväbarometrin toistaiseksi suurin arvo 0,93 on merialueen lukema viikolta 29 heinäkuussa 2002. Kuluvana kesänä barometrin korkein arvo on ollut lähes 0,4 viikolla 30.Havaintopaikat muodostavat valtakunnallisen leväseurantaverkoston, jonka toteuttavat yhteistyössä SYKE, ELY-keskukset ja kunnat. Joka viikko kiinteiden havaintopaikkojen perusteella lasketaan leväbarometri, joka kuvaa sinilevätilannetta suhteessa aiempiin vuosiin. Alueelliset leväbarometrit löytyvät ELY-keskusten levätilanne-sivuilta. Edellisten vuosien leväbarometrejä voi tarkastella Järviwikin Leväarkistossa.

    Kesä 2002 muistutti monelta osin ennätyskesää 1997, jolloin myrkyllisiä levälauttoja ajautui runsaasti rannoille, useat ihmiset saivat myrkytysoireita ja koiria kuoli. Kesän 1997 kokemukset olivatkin viimeinen sysäys, joka sai ympäristöviranomaiset käynnistämään systemaattisen viikoittaisen leväseurannan heti seuraavana kesänä 1998.

    Ajankohtaista levätilannetta voi seurata Järviwikistä. Sieltä löytyvät myös levä-arkistot. Valtakunnalliset kuukausittaiset levätilannekatsaukset löytyvät SYKEn sivulta.

     Pintaveden lämpötila oli 5 astetta korkeampi kesällä 2018

    Pintaveden lämpötila oli 5 astetta korkeampi
     

    Pintaveden lämpötila mitataan perinteisesti vedenkorkeusasteikkopaikkojen rannan läheisyydestä 20 cm pinnasta alaspäin aamuisin klo 8 aikaan. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Pääosa asemista toimii automaattisesti.Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa pintavesien lämpötiloja. Suurin poikkeama 1.6.2018 löytyi Saimaan Lauritsalasta, jossa pintaveden lämpötila oli 17.8 astetta.

    Järvien pintaveden lämpötilaennusteita voit katsoa tarkemmin täältä. Kansalaishavaintoja löytyy valtakunnallisten SYKEn havaintojen lisäksi Järviwikistä.

     

     

     

     

    261 järvellä, joella tai merialueella havaittiin sinilevää vuonna 2016 

    Sinilevähavainnot vuonna 2016
     

    Järvi- ja meriwikistä löytyy yhteenveto vuoden 2016 levähavainnoista. Yhteenvedossa ovat mukana sekä valtakunnallisesta leväseurannan että kansalaisten lähettämät havainnot.

    Järviwiki on Suomen järvien oma wiki eli verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan käyttäjien yhteistyöllä. Järviwikistä löytyy perustiedot kaikista yli 1 hehtaarin kokoisesta järvestämme sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa mm. valokuvia ja havaintoja. Järviwikin sisällön tuottamiseen ja muokkaamiseen kuka tahansa voi osallistua.Tavallisia tekstisisältöjä muokataan samaan tapaan kuin esimerkiksi Wikipediassa.

    Omia havaintoja vaikkapa jääpeitteesä tai levätilanteesta voit käydä lisäämässä helposti myös älypuhelimella käyttämällä havaintolähettiä

    50 euron arvoinen uintikokemus

     
     

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon.

    Me suomalaiset virkistymme vedestä ympäri vuoden. Luonnonvesissä uidaan, kalastetaan, veneillään, vesistöjen rannoilla asutaan, retkeillään ja mökkeillään. Uinti on kävelyn jälkeen toiseksi suosituin ulkoiluharrastus, eikä se maksa mitään. Veden kunto vaikuttaa suuresti siihen, millainen hyöty virkistäytymisestä koetaan. Vaikka suuri osa suomalaisista kokee uimapaikkojen kunnon tällä hetkellä suhteellisen hyväksi, on vesistöjen rehevöityminen ja leväkasvustot monessa vesistössä todellinen ja huolestuttava ilmiö.

    Yhden virkistysuintikerran arvo hyvässä kunnossa olevassa vesistössä voi olla jopa 50 euron arvoinen. Kun vesistön kunto on huono, laskee arvo seitsemään euroon. Mikäli vedenlaatu olisi hyvä kaikissa vesistöissä, voisi uinnin vuotuinen virkistysarvo nousta nykyisestä 1,2 miljoonasta eurosta noin neljään miljoonaan euroon (Lankia 2013). Koska uinti on vain yksi virkistäytymismuoto, on ilmeistä, että vesistöjen hyvän kunnon säilyttämisessä ja kunnon parantamisessa on suuri hyvinvointipotentiaali.

    Vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Vesi itsessään on mittaamattoman arvokas. Pidetään siitä huolta!

    Lisätietoa:

    Suomen vesivarojen arvoa on selvitetty ja siitä on julkaistu vastikään kattava raportti:
    Vesivarojen arvo suomessa. Sari Väisänen ja Lauri Ahopelto (toim.). Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016.

    Tuija Lankian kirjoittama artikkeli Vesitalous lehteen (4/2013): Hyvinvointia kirkkaista uimavesistä, käsittelee veden laadun muutosten vaikutuksia virkistyskäyttöön.

    Julkaistu 18.1.2022 klo 11.30, päivitetty 8.4.2022 klo 11.50